Elämän menoja

Niinpä se viime vkl  ja tämäkin arkiviikko menivät nopeasti. Käydäänpä tällä kertaa ylimalkaisesti lävitse, mitäs tuota kuluneen kahden viikon aikana tapahtunut.

Hakkenzanilla siis 5.10 käyty. Sen jälkeen ehtinyt tutustua tuutorini ystävään illallisen merkeissä ja tutustuimme Hokudai Formula student -tiimin viime vuoden autoon ja vähän itse tiimin toimintaan. Kaveri oli viime vuonna ollut Oulussa vaihdossa, joten yhteisiä keskustelun aiheita löytyi sitäkin kautta.

Ikävä kyllä aikatauluni on melko täynnä kursseista sekä ensi vuoden kilpailu olisi japanilaisen kesäloman aikana syyskuussa, jolloin olen jo täältä pois lähtenyt. Näistä syistä johtuen en aivan konkreettisesti tule liittymään tiimin mukaan, mutta kiinnostusta kyllä itselläni olisi, että toivottavasti tuota ensi keväänä pääsisin kaverin mukaan vähän seuraamaan auton rakentamista ja kesällä auton testaamista näkemään. Kaveri opiskelee taloustieteitä, joten hän vastaa tiimin markkinoinnista ja sponsorien hankkimisesta sekä hän on auton kuljettaja.

Puhelimen ja polkupyörän hankkimisten jälkeen ei ole niin sanotusti välttämättömyyshankintoja tarvinnut tehdä arkielämään. Niin arkipäivät ovat menneet hyvin pitkälti päivät yliopistolla ja illat asunnolla opiskellen. Tässä viimeisen parin viikon aikana olen yrittänyt saada professoriltani selville, minkälaisia tutkimuksia meidän osastollamme on oikein menossa. Sillä professori haluaa minun osallistuvan "independent study" nimellä osastolla tehtävään tutkimukseen, mutta mitään aivan konkreettista tietoa en ole tahtonut saada hänestä ulos. Kaiken lisäksi hän on hyvin kiireinen, kun käy ulkomailla luennoimassa eri yliopistoissa ja muita businessmatkoja hänellä tuntuu olevan paljon.

Viime viikonloppu oli siis kolmen päivän viikonloppu. Lauantaina ehdin tänne sitten päivitellä kuulumisiani ja ihan vilpittömästi luulin, että ehtisin päivitellä lisääkin vkl aikana, mutta ei. Perjantai-iltana (11.10) tuli käytyä paikallisessa ravintolassa istumassa iltaa vaihtareiden kesken. Lauantaipäivän aikana tuli tutustuttua rautatieaseman yhteydessä oleviin ostoskeskuksiin. Kovasti katselin paikallisia japanilaisia teelaatuja, mutta tällä kertaa ei vielä mitään tarttunut matkaan. Sen sijaan Uniqlosta tuli ostettua t-paitoja, alusvaatteita ja sukkia. Uniqlo on siis japanilainen vaatekauppaketju. Suomessa olleet japanilaset vaihtarit vertaavat Uniqlota H&M:ään. Minusta se on kyllä aivan osuva vertaus. 

Tosiaan mitään erikoisempia vaatteita ei tullut ostettua eikä katsottua, vaan ihan peruskäyttötavaroita. Sellainen erikoinen havainto tuli tehtyä, että miesten sukat olivat one-size -mallia tuolla ja niiden koko oli 25-27cm. Elikkä eurokooksi muuttaen 39-42. Vähän alakanttiin ovat siis oman jalan kokoon nähden, mutta paremman puutteessa saavat luvan kelvata.

Sunnuntaipäivänä tuli vähän opiskeltua ja selviteltyä reittiä maanantain kurpitsafestivaalivierailua varten. Lisäksi kokkailin vähäsen kämpillä ja testailin, mitenkäs minun uunileivänpaahdin sekä riisinkeitin toimivat.

Tässä vaiheessa tulee mainita ja erityiset kiitokset antaa edelliselle suomalaiselle vaihtarille täällä. Sain hänen vanhat keittiöastiansa perintönä. Kiitos hänen, on aivan kattava ja riittävä keittiövarustus yhden henkilön keittiöksi. Vaikka tosiaan helloja ja sillä tavalla tiloja on useille henkilöille, niin jokaisella silti tulee olla omat keittiövälineet.

Maanantaina minä ja ranskalainen vaihtaritoverini suuntasimme sitten aamupäivästä Sato Land -nimiselle alueelle, jossa olivat kurpitsafestivaalit perjantaista maanantaihin. Alueella sitten tapasimme muita vaihtareita, jotka tulivat paikalle metrolla ja bussilla.

Puistoalue oli ihan ok mukava ja pikkulapsille näytti olevan kaikenlaisia kivoja kiipeilytelineitä ja muita virikkeitä. Itse "festivaali" oli sitten kyllä lievästi sanottuna pettymys... -.-

Sato land -alueen päärakennus

Alueen toisella laidalla ollut rakennus, jossa oli itse festivaalimyyjäiset

Nämä kurpitsafestivaalit muistuttivat enemmän myyjäisiä kuin festivaaleja. Festivaaleilla kaupattiin tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja muita kasviksia tuoreeltaan ja luullakseni suhteellisen halvalla. Vaikka täällä Japanissa kohta kuukauden päivät onkin aikaa viettänyt, niin ei vielä ole hahmotuskykyä muodostunut noiden tuotteiden jenihintojen osalta.  Toinen syy pieneen epätietoisuuteen on, että missään ei koskaan ilmoiteta tuotteiden kilohintoja. Tuotteet ovat aina pakkauskohtaisesti hinnoiteltu.

Myyjäisten tervetulokyltti

Pöytiä myyntihallin toiselle reunalle

Etukäteen lukemastamme julisteesta päätellen odotuksemme olivat olleet korkeammalla. Oli nytkin jotain yksittäisiä leivonnaisia myynnissä ja jotain muuta, että hallissa oli ruokapöytäpaikkoja ruokailua varten. Muttei silti aivan odotukset täyttynyt, mitä odottaa sanalta festivaali, ja mitä vaihtari porukalla julisteesta ymmärsimme.

Sen sijaan Sato landista pois lähtiessämme minä ja ranskalainen ystäväni päätimme suunnata lähellä olleeseen Moerenuma-puistoon, josta ystävä oli etukäteen vähän lukenut ja kuullut. Tarkoituksemme oli vähän vilkaista aluetta ja sitten seuraavalla kerralla tulla takaisin paremmalla ajalla. Nooh, innostuimme kuitenkin sitten alueesta ja kiersimme sen kokonaan. Alla olevista linkeistä saa lisätietoja itse alueesta.

http://www.sapporo-park.or.jp/moere/english.php
http://www.sapporo-park.or.jp/moere/english.php#03 

Oikein mukavalta alue vaikutti, vaikka täällä jo aika syksyiset kelit alkavat olemaankin jo. Ystäväni kanssa tuumasimme, että ehdottomasti ensi keväänä tai kesänä pitää palata samaan puistoon uudestaan ja ottaa piknikruoat matkaan sekä pétanque ja  muita pelejä, niin eiköhän päivä menisi kivasti kaveri porukalla.

"Porraspyramidi" korkeimmalta huipulta katsoen

"Lasipyramidi" korkeimmalta huipulta katsoen

Korkein huippu "porraspyramidin" huipulta katsoen

Siinä pari kuvaa noista puistoalueen mäistä. Olivat kyllä yllättävän isoja, kun huomioon ottaa, että käsittääkseni tasamaalle tuo on rakennettu noin lähtökohtaisesti.

Matkaa Sato landiin ja Moerenuma-puistoon tuli asunnoltamme noin 8 km suuntaansa. Yllättävää kyllä kumpaankaan suuntaan mennessä emme eksyneet, mikä oli positiivinen yllätys sinänsä. Lisäksi erityisen maininnan pyöräilyreitiltämme ansaitsee Purple road -nimellä ollut tienpätkä, joka oli aivan turistikartassakin merkittynä. En tiedä, mistä nimi tulee, mutta oikein mukava puistotie autokaistojen välissä. Tuollaisia saisi olla enemmänkin.

Purple road

Purple road

Tälle viikkoa maanantain jälkeen ei muuten mainittavampia ole tapahtunut opiskelun lisäksi kuin suomen kielen oppitunneilla vierailu keskiviikkona. Täällä Sapporossa olevat suomalaiset käyvät säännöllisen epäsäännöllisesti Hokkaidon Suomi-seuran suomen kielen tunneilla vierailemassa. Tämä on jo mitä ilmeisimmin pitempiaikainen perinne. 

Käytännössä vierailemme oppitunnilla lukemassa esimerkiksi käsiteltäviä tekstejä ääneen malliksi suomalaisesta ääntämyksestä. Lisäksi osallistumme keskusteluharjoituksiin, joissa japanilaiset kukin vuorollaan kysyvät meiltä suomalaisilta milloin mitäkin asioita. Meidän spontaaneista vastauksista toisinaan kehkeytyy melko mielenkiintoisiakin keskusteluita. 

Siinä olisi sitä tarinaa taas vaihteeksi. Saa nähdä, milloin seuraavan kerran ehtii alkaa kirjoittelemaan.