Patikointia ja kylpemistä

Viikko taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Tarkoitus olisi tiheämpäänkin päivitellä tänne kuulumisia, mutta kummasti viikolla aina niin paljon tekemistä, ettei jouda kirjoittaan niitä ylös. Tämänkertainen postaus käsittelee viikko sitten lauantaina (5.10) tekemäämme patikointireissua Hakkenzan vuorelle, sen juuressa olevalle viinitilalle sekä läheisyydessä olleeseen Koganeyu-onseniin. Kyseinen vuori on 496 metriä korkea.

Viinitila
http://www.hakkenzanwinery.com/
Onsen
http://koganeyu.jp/

Lauantaiaamuna päivä alkoi aamusta yhdeksän aikoihin aamupalan syönnillä ja tavaroiden pakkaamisella päivän reissua varten. Sain pakata reppuni täyteen tavaroita, kun patikoinnin lisäksi suunnitelmissa oli käydä onsenissa kylpeen, että pyyhkeet ja vaihtovaatteet matkaan myös.

Kuva 1. Nanboku line oli tämänkin kertainen metrolinja

Päivän ensimmäinen koitos oli heti metroasemalla odottamassa. Tiesin kyllä minkä linjan metroon minun tulisi nousta, koska kun menimme pelaamaan mölkkyä, olimme käyttäneet samaa Nanboku-linjaa. Haastavin vaihe oli vain alkaa tulkitsemaan lippujen ostoautomaattia ja minkälainen lippu sieltä pitäisi ostaa. Nooh, en ollut ehtinyt edes automaatilla olla 10 sekuntia kauempaa, kun innokas naisvirkailija ensin auttoi vieressä ollutta japanilaista lipunostossa ja sen jälkeen automaattisesti kysyi, tarvitsenko minä apua. Olin kyllä hajulla siittä, että minkälaisen lipun ostaisin, mutta varmistuipa ainakin osto, kun virkailija auttoi. Ostin viikonloppulipun, joka ei ole nimensä mukaisesti koko viikonloppua voimassa, vaan vain yhden päivän eli kun ostin sen lauantaina, se oli vain sen päivän voimassa.

Tämän jälkeen nousin seuraavaan metroon ja matkustin päätepysäkille Makomanaille asti. Täällä tapasin meidän ryhmämme muut jäsenet. Ryhmäämme kuului minun lisäkseni 3 muuta suomalaista ja 5 japanilaista. Japanilaiset olivat Aki-sensei matkanjohtajana ja Hokkaidon Suomi Seuran muita jäseniä. Metron päätepysäkiltä matkasimme noin 50 min bussilla vuoren läheisyyteen.

Kuva 2. 八剣山 Hakkenzan viitoitus vuoren juurella

Bussista jäätyämme oli meillä vielä lyhyehkö matka käveltävänä teiden varsia pitkin. Oli sinänsä ihan mielenkiintoista nähdä japanilaisia omakotitalojakin.

Kuva 3. Omakotitalo

Kuva 4. Siellä niitä vuoria jo olisi 

Kuva 5. Joku näyttäisi olevan kalassakin

Mölkyn peluureissullamme tulin Aki-senseiltä kysyneeksi, tulvivatko täällä joet keväisin. Hän sanoi, että kyllähän keväällä joessa virtaa paljon enemmän vettä, kun lumien sulamisvedet tulevat, mutta tulvia ei ole. 

Kuva 6. Teekkarin silmä havaitsi jo etäältä jotain maisemaan kuulumatonta

Vaikkei maisemat varsinaisesti henkeä salpaavia vielä kävelymatkalla olleet niin olihan tuota ihan mielenkiintoista nähtävää kuitenkin. Kaukaa jo katsoin, mikäs yllä olevan kuvan laitos oikein on. Ei kukaan tiennyt sanoa vielä tässä vaiheessa.

Kuva 7. Vesivoimala 

Kun päästiin laitoksen läheisyyteen osasivat paikalliset lukea kylteistä, että vesivoimalahan tässä kyseessä on. Elikkäs mitä ilmeisimmin vuoren toisella puolelta löytyy vesistö ja ihan hyvästi näyttäisi korkeuseroa olevan, kun putki ainakin laskeutuu aivan hyvän matkaa tuossa näkyvilläkin.

Kuva 8. Vesiputki

Kuva 9. Ensimmäistä näkymää itse Hakkenzanin huipulle päin

Kuva 10. Puutarha

Matkalla nähtiin paikallisia puutarhoja. Niillä kasvatettiin käsittääkseni mansikoita, omenoita ja vaikka mitä japanilaisia hedelmiä.

Kuva 11. Ensimmäinen näköalatasanne vuoren juurella

Vuoren juurella oli jo ensimmäinen näköalatasanne, josta näkyi komeasti alhaalla virtaava joki. Lisäksi tasanteella tuli havainnoitua paikallista ötökkäpopulaatiota. Itse en tullut tallentaneeksi ötököitä kameralla toisin kuin matkaseuralaiseni. Pakko sinänsä myöntää, että kyseessä oli varsin isokokoisia heinäsirkkoja, hämähäkkejä ja mitä lie muita ötököitä.

Kuva 12. Alhaalla virrannut joki

Kuva 13. Nousu alkakoon

Näköalatasanteen jälkeen alkoi varsinainen kiipeämisurakka vuorelle.

Kuva 14. Maisemia 

Nousun varrelta nappailin kuvia ihan kiitettävästi. Ikävä kyllä valokuvista ei käy ilmi, kuinka jyrkkiä rinteet olivat, mutta näkyypähän ainakin vihreätä luontoa. Suomalaisesta näkökulmasta ajateltuna metsikkö näytti oikein vihreältä tähänkin aikaan vuodesta.

Kuva 15. Maisemia 

 Nousun aikana näkymät vuoren ympäristöön olivat varsin rajoittuneet.

Kuva 16. Huippu alkaa lähestymään

Kuva 17. Maisemat Sapporon laitakaupungin suuntaan melkein huipulta

Kuva 18. Jyrkkiä seinämiä riitti, mutta onneksi niitä pystyi kiertämään

Kuva 19. Muttei kaikkia... -.- Kiipeämistä auttamassa olivat köydet polun reunoilla

Kuva 20. Maisemat lounaan suuntaan lähes huipulta

Kuva 21. Japanilaiset pitämässä evästaukoa

Kun hetken hengähdystaukoa pidimme lähellä vuoren huippua, havaitsimme kaksi japanilaista pitämässä evästaukoa kyllä varsin henkeä salpaavalla paikalla. Itseäkin ainakin hirvitti, miten tuossa pystyivät olemaan taukoa pitämässä. En edes ymmärrä, miten olivat tuonne kielekkeellä kiivenneet, koska kun tuosta ohitse meni, niin oli erittäin jyrkät seinämät.

Kuva 22. Siellä se joki virtaa

Kuva 23. Kielekkeitä, korkein huippu kuvassa lähimpänä oikealla

 Nyt ymmärrän, miksi vuorelle on annettu nimeksi 八剣山 Hakkenzan. Se nimittäin tarkoittaa vapaasti suomennettuna 8 miekkaa (käsittääkseni). Huipulla ollessa olo oli kuin veitsen terällä seisoisi. Siittä taas en ole varma, että mistä saa laskettua täydet 8. Komeat ja päätä huimaavat maisemat oli. 

Kuva 24. Huippu saavutettu

 Huipulle kiipeämiseen meidän ryhmällämme meni jonkin verran yli tunti. 

Kuva 25. Huipulta maisemia luoteeseen päin

Kuva 26. Evästauko

 Huipun saavuttamisen jälkeen huipun tuntumassa olleella tasanteella pidettiin evästauko. Sen jälkeen lähdettiin laskeutumaan alaspäin vuoren toista puolta, että menemme viinitilalla käymään.

Kuva 27. Alaspäin matkamme käy

 Vuoren toisellakin puolen seinämät olivat jyrkät, mutta eivät läheskään yhtä kivikkoiset kuin aluksi nousemallamme puolella. Tämän ansiosta pystyimme kyllä varsin vauhdikkaasti tulemaan alaspäin. Aluskasvillisuuttakin oli jälkimmäisellä puoliskolla enemmän. En tiedä, onko maaperässä ja muissa kasvuolosuhteissa sitten niin suuret erot vuoren eri seinämillä.

Kuva 28. Saniaisia? Luulin tunnistaneeni jonkin kasvin, niin pakkohan siittä kuva oli ottaa

Kuva 29. Kasvillisuutta

Kuva 30. Kyllä tuonne sekaan ihmiset hyvin olisivat hukkuneet, jossei polkuja olisi

 Ymmärtämykseni mukaan kuvan 30 reunoilla näkyvät kasvit ovat bambua, että kyllä sitä täälläkin aivan Hokkaidolla kasvaa. Se on vain huomattavasti pienempää kuin esim. pääsaarella Honshulla.

Kuva 31. Tuolla huipulla sitä käytiin

Kuva 32. Huippu viinitilan suunnalta

Kuva 33. Kaikenlaisia lajikkeita siellä viljeltiin

Kuva 34. Huippu viinitilan suunnalta

Kuva 35. Viinitilan päärakennus ja myymälä

Mikäs onkaan sen mukavampaa kuin ensin patikoida vuorella ja sen jälkeen alas palatessa alkaa maistelemaan erilaisia viinejä ja siidereitä. Osa seurueemme jäsenistä osti joitakin juomia mukaan, mutta itse jätin tällä kertaa juomat ostamatta, vaikka hyviä juomia sinänsä olivatkin.

Viinitilan vierailun jälkeen lähdimme tien vartta pitkin kävelemään Koganeyu-onsenille. Olin huomannut viinitilalla ollessamme, että kamerani akku on lähes tyhjä. Juuri kun olimme onsenille saapumassa ja ajattelin ottaa kuvan tienviitasta niin kamerani hyytyi. Sen jälkeen piti turvautua puhelimen kameraan.

Kuva 36. Koganeyu-onsenin sisäänkäynti

Muita kuvia ei onsenista tullut otettua, mutta hieno kokemus oli kyllä. Käytännössä homma sujui sillei, että pukukoppiin vaatteet jättää. Sitten ensimmäisenä perusteelliselle pesulle. Sen jälkeen kun oltiin puhtaita, pystyi laskeutumaan kuumavesialtaaseen rentoutumaan. Altaiden lämpötilat olivat 38-42 asteen välillä kuumissa altaissa ja yksi pienehkö "kylmäallas" oli 16-asteinen. Eri allas tyyppejä oli normaali-, pore-, mineraali- ja ulkoallas. Lisäksi kylpylässä oli myös sauna. Se oli tasalämpöinen 80 asteen sauna. Aika mieto kokemus, kun löylyä ei heitetty, mutta kyllä se korvikkeesta käy suomalaiselle saunalle. Erityismaininta vielä ulkoaltaasta, joka oli erittäin mainio. Aivan kuin yhdistäisi kesäisen saunomisen parhaat puolet. Istut vyötäröä myöten altaassa. Tällöin olet vyötäröä myöten saunassa ja yläkroppa on terassilla vilvoittelemassa. Se oli mainiota.

Tunnin verran kylvettiin ja rentouduttiin onsenissa. Sen jälkeen palattiin bussilla Makomanaihin. Sieltä metrolla takaisin päärautatieasemalle. Tuutorini kanssa suuntasimme ensimmäisenä Au-operaattorin puhelinliikkeeseen. Siellä saimme hoidettua sopimusasiat kuntoon ja minulla on nyt Au-puhelinliittymä käytetyssä puhelimessani. Eipä tarvinnut enää sunnuntaina erikseen liittymää hankkimaan. Tämän jälkeen ravintolassa käytiin syömässä illallinen ja sen jälkeen liityimme muun matkaseurueemme joukkoon pystybaariin puimaan päivän tapahtumia. Kokonaisuutena oli pitkä ja erittäin tapahtumarikas päivä. Mukavaa oli. Haluan näitä ehdottomasti lisää.

Siinä olisi paketoituna viikontakainen lauantai, jos tässä pidennetyn viikonlopun aikana saisi kirjoiteltua menneestä viikosta muiltakin päiviltä. Pidennetty viikonloppu sen takia, kun maanantai on kansallinen vapaapäivä Health and Sports Day. Tällä kunnioitetaan vuoden -64 Tokion olympialaisten avajaisia ja sillä koitetaan kannustaa kansalaisia liikkumaan.