Pesäpallo, mölkkyä ja jazzia

Syksy tuli ja meni. Joulu tuli ja Suomessa kävin. Uuden vuoden jälkeen palattiin tänne Japaniin. Jatkaisi tästä uutta vuotta vanhoilla tarinoilla.

Syyskuun lopun mölkyn peluukerralta tuttujen Hokkaidon pesäpallo- ja mölkkyseuran väen kanssa kävimme pelaamassa Maruyamakoen-nimisen puistoalueen baseball-kentällä 19.10. Kentälle väki kokoontui heti aamupäivästä klo 9 jälkeen. Väkeä oli niin vähän lopulta, että pelaaminen toteutettiin lyöjiä kierättämällä, että kukin vuorollaan sai mennä lyömään. Oli jännä huomata, kuinka paljon eroa japanilaisten lyöntien välillä oli, riippuen siittä, onko baseball-taustaa vaiko ei.

Kuva 1. Ryhmäkuva pelaajajoukostamme

Pesäpallon pelaaminen toteutettiin kahdessa osassa. Puolessa välissä vähän levähdettiin mölkkyä pelaamalla.  Ehdimme pelata  mölkkyä kolme sarjaa joka pisteellä. Tälläkin kertaa pelattiin joukkoepelinä. Joukkueeni saldoksi taisi jäädä neutraali 2 voittoa ja 1 tappio.

Kuva 2. Kolme peliä rinnakkain menossa

Vaikka pesäpallon peluussa suuria eroja olikin pelaajien välillä, niin sen sijaan kaikkien pisteiden mölkkyottelut olivat aika tasaisia. 

Kuva 3. Heitto

Vaikka itselläni on tavallinen digikamera käytössä niin kyllä tuonkin sarjakuvauksella joskus onnistuu taltioimaan tilannekuvia. Pahoittelut siittä, ettei pesäpallon peluusta tullut yhtään kuvaa otettua, mutta se oli sen verta kiireisempää kuin tuo mölkyn pelailut, ettei ehtinyt kuvaileen pesäpallon aikana.

Päivän pelit saatiin pakettiin jo klo 13 aikoihin, kun oltiin jo ajoissa aloitettukin. Tämän jälkeen kävin asuntolalla pyörähtään peseytymässä ja varustuksen vaihtaan, jonka jälkeen suuntasin muiden kanssa viettämään aikaa Suomi-seuran toimistolle Nakajimakoenin metroaseman läheisyydessä.

Kuva 4. Bang! Samurai Sword

Kun kuulumiset saatiin vaihdettua ja pikkupurtavat syötyä, aloimme pelata The Great Dalmuti- ja Bang! Samurai Sword -nimisiä korttipelejä, joita kaveri oli ottanut matkaan. En ollut kumpaakaan aiemmin koskaan pelannut, mutta olivat erittäin hauskoja molemmat ja kivaa ajan vietettä porukalla. Päivän kääntyessä illaksi saapui paikalle suomen kielen opiskeluryhmän oppilaat paikalle ja minä sekä pari muuta suomalaista jäimme vieraiksi oppitunnille. 

Oppitunnin jälkeen lähdin vielä sensein ja muiden suomalaisten kanssa käymään jazz-baari Coossa ( http://www.sapporo-coo.com/) kuuntelemassa Pekka Pylkkänen Tube factory featuring Roy Assaf -kokoonpanoa. Vain kerran aiemmin olen jazz-keikalla käynyt, niin oli mielenkiintoinen kokemus jo lähtökohtaisesti. Vielä erikoisemman ja henkilökohtaisemman tilanteesta lähes yksityiskeikkamainen ympäristö. Baari oli pieni paikka ja keikkaa oli vain katsomassa noin kymmenkunta henkilöä.

Kello ei ollut kuin yhdentoista maissa, kun baarista lähdimme, mutta olin kyllä aivan rättiväsynyt pitkän päivän jäljiltä ja suosiolla suuntasin asuntolalle nukkumaan.