Elämän menoja

Niinpä se viime vkl  ja tämäkin arkiviikko menivät nopeasti. Käydäänpä tällä kertaa ylimalkaisesti lävitse, mitäs tuota kuluneen kahden viikon aikana tapahtunut.

Hakkenzanilla siis 5.10 käyty. Sen jälkeen ehtinyt tutustua tuutorini ystävään illallisen merkeissä ja tutustuimme Hokudai Formula student -tiimin viime vuoden autoon ja vähän itse tiimin toimintaan. Kaveri oli viime vuonna ollut Oulussa vaihdossa, joten yhteisiä keskustelun aiheita löytyi sitäkin kautta.

Ikävä kyllä aikatauluni on melko täynnä kursseista sekä ensi vuoden kilpailu olisi japanilaisen kesäloman aikana syyskuussa, jolloin olen jo täältä pois lähtenyt. Näistä syistä johtuen en aivan konkreettisesti tule liittymään tiimin mukaan, mutta kiinnostusta kyllä itselläni olisi, että toivottavasti tuota ensi keväänä pääsisin kaverin mukaan vähän seuraamaan auton rakentamista ja kesällä auton testaamista näkemään. Kaveri opiskelee taloustieteitä, joten hän vastaa tiimin markkinoinnista ja sponsorien hankkimisesta sekä hän on auton kuljettaja.

Puhelimen ja polkupyörän hankkimisten jälkeen ei ole niin sanotusti välttämättömyyshankintoja tarvinnut tehdä arkielämään. Niin arkipäivät ovat menneet hyvin pitkälti päivät yliopistolla ja illat asunnolla opiskellen. Tässä viimeisen parin viikon aikana olen yrittänyt saada professoriltani selville, minkälaisia tutkimuksia meidän osastollamme on oikein menossa. Sillä professori haluaa minun osallistuvan "independent study" nimellä osastolla tehtävään tutkimukseen, mutta mitään aivan konkreettista tietoa en ole tahtonut saada hänestä ulos. Kaiken lisäksi hän on hyvin kiireinen, kun käy ulkomailla luennoimassa eri yliopistoissa ja muita businessmatkoja hänellä tuntuu olevan paljon.

Viime viikonloppu oli siis kolmen päivän viikonloppu. Lauantaina ehdin tänne sitten päivitellä kuulumisiani ja ihan vilpittömästi luulin, että ehtisin päivitellä lisääkin vkl aikana, mutta ei. Perjantai-iltana (11.10) tuli käytyä paikallisessa ravintolassa istumassa iltaa vaihtareiden kesken. Lauantaipäivän aikana tuli tutustuttua rautatieaseman yhteydessä oleviin ostoskeskuksiin. Kovasti katselin paikallisia japanilaisia teelaatuja, mutta tällä kertaa ei vielä mitään tarttunut matkaan. Sen sijaan Uniqlosta tuli ostettua t-paitoja, alusvaatteita ja sukkia. Uniqlo on siis japanilainen vaatekauppaketju. Suomessa olleet japanilaset vaihtarit vertaavat Uniqlota H&M:ään. Minusta se on kyllä aivan osuva vertaus. 

Tosiaan mitään erikoisempia vaatteita ei tullut ostettua eikä katsottua, vaan ihan peruskäyttötavaroita. Sellainen erikoinen havainto tuli tehtyä, että miesten sukat olivat one-size -mallia tuolla ja niiden koko oli 25-27cm. Elikkä eurokooksi muuttaen 39-42. Vähän alakanttiin ovat siis oman jalan kokoon nähden, mutta paremman puutteessa saavat luvan kelvata.

Sunnuntaipäivänä tuli vähän opiskeltua ja selviteltyä reittiä maanantain kurpitsafestivaalivierailua varten. Lisäksi kokkailin vähäsen kämpillä ja testailin, mitenkäs minun uunileivänpaahdin sekä riisinkeitin toimivat.

Tässä vaiheessa tulee mainita ja erityiset kiitokset antaa edelliselle suomalaiselle vaihtarille täällä. Sain hänen vanhat keittiöastiansa perintönä. Kiitos hänen, on aivan kattava ja riittävä keittiövarustus yhden henkilön keittiöksi. Vaikka tosiaan helloja ja sillä tavalla tiloja on useille henkilöille, niin jokaisella silti tulee olla omat keittiövälineet.

Maanantaina minä ja ranskalainen vaihtaritoverini suuntasimme sitten aamupäivästä Sato Land -nimiselle alueelle, jossa olivat kurpitsafestivaalit perjantaista maanantaihin. Alueella sitten tapasimme muita vaihtareita, jotka tulivat paikalle metrolla ja bussilla.

Puistoalue oli ihan ok mukava ja pikkulapsille näytti olevan kaikenlaisia kivoja kiipeilytelineitä ja muita virikkeitä. Itse "festivaali" oli sitten kyllä lievästi sanottuna pettymys... -.-

Sato land -alueen päärakennus

Alueen toisella laidalla ollut rakennus, jossa oli itse festivaalimyyjäiset

Nämä kurpitsafestivaalit muistuttivat enemmän myyjäisiä kuin festivaaleja. Festivaaleilla kaupattiin tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja muita kasviksia tuoreeltaan ja luullakseni suhteellisen halvalla. Vaikka täällä Japanissa kohta kuukauden päivät onkin aikaa viettänyt, niin ei vielä ole hahmotuskykyä muodostunut noiden tuotteiden jenihintojen osalta.  Toinen syy pieneen epätietoisuuteen on, että missään ei koskaan ilmoiteta tuotteiden kilohintoja. Tuotteet ovat aina pakkauskohtaisesti hinnoiteltu.

Myyjäisten tervetulokyltti

Pöytiä myyntihallin toiselle reunalle

Etukäteen lukemastamme julisteesta päätellen odotuksemme olivat olleet korkeammalla. Oli nytkin jotain yksittäisiä leivonnaisia myynnissä ja jotain muuta, että hallissa oli ruokapöytäpaikkoja ruokailua varten. Muttei silti aivan odotukset täyttynyt, mitä odottaa sanalta festivaali, ja mitä vaihtari porukalla julisteesta ymmärsimme.

Sen sijaan Sato landista pois lähtiessämme minä ja ranskalainen ystäväni päätimme suunnata lähellä olleeseen Moerenuma-puistoon, josta ystävä oli etukäteen vähän lukenut ja kuullut. Tarkoituksemme oli vähän vilkaista aluetta ja sitten seuraavalla kerralla tulla takaisin paremmalla ajalla. Nooh, innostuimme kuitenkin sitten alueesta ja kiersimme sen kokonaan. Alla olevista linkeistä saa lisätietoja itse alueesta.

http://www.sapporo-park.or.jp/moere/english.php
http://www.sapporo-park.or.jp/moere/english.php#03 

Oikein mukavalta alue vaikutti, vaikka täällä jo aika syksyiset kelit alkavat olemaankin jo. Ystäväni kanssa tuumasimme, että ehdottomasti ensi keväänä tai kesänä pitää palata samaan puistoon uudestaan ja ottaa piknikruoat matkaan sekä pétanque ja  muita pelejä, niin eiköhän päivä menisi kivasti kaveri porukalla.

"Porraspyramidi" korkeimmalta huipulta katsoen

"Lasipyramidi" korkeimmalta huipulta katsoen

Korkein huippu "porraspyramidin" huipulta katsoen

Siinä pari kuvaa noista puistoalueen mäistä. Olivat kyllä yllättävän isoja, kun huomioon ottaa, että käsittääkseni tasamaalle tuo on rakennettu noin lähtökohtaisesti.

Matkaa Sato landiin ja Moerenuma-puistoon tuli asunnoltamme noin 8 km suuntaansa. Yllättävää kyllä kumpaankaan suuntaan mennessä emme eksyneet, mikä oli positiivinen yllätys sinänsä. Lisäksi erityisen maininnan pyöräilyreitiltämme ansaitsee Purple road -nimellä ollut tienpätkä, joka oli aivan turistikartassakin merkittynä. En tiedä, mistä nimi tulee, mutta oikein mukava puistotie autokaistojen välissä. Tuollaisia saisi olla enemmänkin.

Purple road

Purple road

Tälle viikkoa maanantain jälkeen ei muuten mainittavampia ole tapahtunut opiskelun lisäksi kuin suomen kielen oppitunneilla vierailu keskiviikkona. Täällä Sapporossa olevat suomalaiset käyvät säännöllisen epäsäännöllisesti Hokkaidon Suomi-seuran suomen kielen tunneilla vierailemassa. Tämä on jo mitä ilmeisimmin pitempiaikainen perinne. 

Käytännössä vierailemme oppitunnilla lukemassa esimerkiksi käsiteltäviä tekstejä ääneen malliksi suomalaisesta ääntämyksestä. Lisäksi osallistumme keskusteluharjoituksiin, joissa japanilaiset kukin vuorollaan kysyvät meiltä suomalaisilta milloin mitäkin asioita. Meidän spontaaneista vastauksista toisinaan kehkeytyy melko mielenkiintoisiakin keskusteluita. 

Siinä olisi sitä tarinaa taas vaihteeksi. Saa nähdä, milloin seuraavan kerran ehtii alkaa kirjoittelemaan.

Patikointia ja kylpemistä

Viikko taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Tarkoitus olisi tiheämpäänkin päivitellä tänne kuulumisia, mutta kummasti viikolla aina niin paljon tekemistä, ettei jouda kirjoittaan niitä ylös. Tämänkertainen postaus käsittelee viikko sitten lauantaina (5.10) tekemäämme patikointireissua Hakkenzan vuorelle, sen juuressa olevalle viinitilalle sekä läheisyydessä olleeseen Koganeyu-onseniin. Kyseinen vuori on 496 metriä korkea.

Viinitila
http://www.hakkenzanwinery.com/
Onsen
http://koganeyu.jp/

Lauantaiaamuna päivä alkoi aamusta yhdeksän aikoihin aamupalan syönnillä ja tavaroiden pakkaamisella päivän reissua varten. Sain pakata reppuni täyteen tavaroita, kun patikoinnin lisäksi suunnitelmissa oli käydä onsenissa kylpeen, että pyyhkeet ja vaihtovaatteet matkaan myös.

Kuva 1. Nanboku line oli tämänkin kertainen metrolinja

Päivän ensimmäinen koitos oli heti metroasemalla odottamassa. Tiesin kyllä minkä linjan metroon minun tulisi nousta, koska kun menimme pelaamaan mölkkyä, olimme käyttäneet samaa Nanboku-linjaa. Haastavin vaihe oli vain alkaa tulkitsemaan lippujen ostoautomaattia ja minkälainen lippu sieltä pitäisi ostaa. Nooh, en ollut ehtinyt edes automaatilla olla 10 sekuntia kauempaa, kun innokas naisvirkailija ensin auttoi vieressä ollutta japanilaista lipunostossa ja sen jälkeen automaattisesti kysyi, tarvitsenko minä apua. Olin kyllä hajulla siittä, että minkälaisen lipun ostaisin, mutta varmistuipa ainakin osto, kun virkailija auttoi. Ostin viikonloppulipun, joka ei ole nimensä mukaisesti koko viikonloppua voimassa, vaan vain yhden päivän eli kun ostin sen lauantaina, se oli vain sen päivän voimassa.

Tämän jälkeen nousin seuraavaan metroon ja matkustin päätepysäkille Makomanaille asti. Täällä tapasin meidän ryhmämme muut jäsenet. Ryhmäämme kuului minun lisäkseni 3 muuta suomalaista ja 5 japanilaista. Japanilaiset olivat Aki-sensei matkanjohtajana ja Hokkaidon Suomi Seuran muita jäseniä. Metron päätepysäkiltä matkasimme noin 50 min bussilla vuoren läheisyyteen.

Kuva 2. 八剣山 Hakkenzan viitoitus vuoren juurella

Bussista jäätyämme oli meillä vielä lyhyehkö matka käveltävänä teiden varsia pitkin. Oli sinänsä ihan mielenkiintoista nähdä japanilaisia omakotitalojakin.

Kuva 3. Omakotitalo

Kuva 4. Siellä niitä vuoria jo olisi 

Kuva 5. Joku näyttäisi olevan kalassakin

Mölkyn peluureissullamme tulin Aki-senseiltä kysyneeksi, tulvivatko täällä joet keväisin. Hän sanoi, että kyllähän keväällä joessa virtaa paljon enemmän vettä, kun lumien sulamisvedet tulevat, mutta tulvia ei ole. 

Kuva 6. Teekkarin silmä havaitsi jo etäältä jotain maisemaan kuulumatonta

Vaikkei maisemat varsinaisesti henkeä salpaavia vielä kävelymatkalla olleet niin olihan tuota ihan mielenkiintoista nähtävää kuitenkin. Kaukaa jo katsoin, mikäs yllä olevan kuvan laitos oikein on. Ei kukaan tiennyt sanoa vielä tässä vaiheessa.

Kuva 7. Vesivoimala 

Kun päästiin laitoksen läheisyyteen osasivat paikalliset lukea kylteistä, että vesivoimalahan tässä kyseessä on. Elikkäs mitä ilmeisimmin vuoren toisella puolelta löytyy vesistö ja ihan hyvästi näyttäisi korkeuseroa olevan, kun putki ainakin laskeutuu aivan hyvän matkaa tuossa näkyvilläkin.

Kuva 8. Vesiputki

Kuva 9. Ensimmäistä näkymää itse Hakkenzanin huipulle päin

Kuva 10. Puutarha

Matkalla nähtiin paikallisia puutarhoja. Niillä kasvatettiin käsittääkseni mansikoita, omenoita ja vaikka mitä japanilaisia hedelmiä.

Kuva 11. Ensimmäinen näköalatasanne vuoren juurella

Vuoren juurella oli jo ensimmäinen näköalatasanne, josta näkyi komeasti alhaalla virtaava joki. Lisäksi tasanteella tuli havainnoitua paikallista ötökkäpopulaatiota. Itse en tullut tallentaneeksi ötököitä kameralla toisin kuin matkaseuralaiseni. Pakko sinänsä myöntää, että kyseessä oli varsin isokokoisia heinäsirkkoja, hämähäkkejä ja mitä lie muita ötököitä.

Kuva 12. Alhaalla virrannut joki

Kuva 13. Nousu alkakoon

Näköalatasanteen jälkeen alkoi varsinainen kiipeämisurakka vuorelle.

Kuva 14. Maisemia 

Nousun varrelta nappailin kuvia ihan kiitettävästi. Ikävä kyllä valokuvista ei käy ilmi, kuinka jyrkkiä rinteet olivat, mutta näkyypähän ainakin vihreätä luontoa. Suomalaisesta näkökulmasta ajateltuna metsikkö näytti oikein vihreältä tähänkin aikaan vuodesta.

Kuva 15. Maisemia 

 Nousun aikana näkymät vuoren ympäristöön olivat varsin rajoittuneet.

Kuva 16. Huippu alkaa lähestymään

Kuva 17. Maisemat Sapporon laitakaupungin suuntaan melkein huipulta

Kuva 18. Jyrkkiä seinämiä riitti, mutta onneksi niitä pystyi kiertämään

Kuva 19. Muttei kaikkia... -.- Kiipeämistä auttamassa olivat köydet polun reunoilla

Kuva 20. Maisemat lounaan suuntaan lähes huipulta

Kuva 21. Japanilaiset pitämässä evästaukoa

Kun hetken hengähdystaukoa pidimme lähellä vuoren huippua, havaitsimme kaksi japanilaista pitämässä evästaukoa kyllä varsin henkeä salpaavalla paikalla. Itseäkin ainakin hirvitti, miten tuossa pystyivät olemaan taukoa pitämässä. En edes ymmärrä, miten olivat tuonne kielekkeellä kiivenneet, koska kun tuosta ohitse meni, niin oli erittäin jyrkät seinämät.

Kuva 22. Siellä se joki virtaa

Kuva 23. Kielekkeitä, korkein huippu kuvassa lähimpänä oikealla

 Nyt ymmärrän, miksi vuorelle on annettu nimeksi 八剣山 Hakkenzan. Se nimittäin tarkoittaa vapaasti suomennettuna 8 miekkaa (käsittääkseni). Huipulla ollessa olo oli kuin veitsen terällä seisoisi. Siittä taas en ole varma, että mistä saa laskettua täydet 8. Komeat ja päätä huimaavat maisemat oli. 

Kuva 24. Huippu saavutettu

 Huipulle kiipeämiseen meidän ryhmällämme meni jonkin verran yli tunti. 

Kuva 25. Huipulta maisemia luoteeseen päin

Kuva 26. Evästauko

 Huipun saavuttamisen jälkeen huipun tuntumassa olleella tasanteella pidettiin evästauko. Sen jälkeen lähdettiin laskeutumaan alaspäin vuoren toista puolta, että menemme viinitilalla käymään.

Kuva 27. Alaspäin matkamme käy

 Vuoren toisellakin puolen seinämät olivat jyrkät, mutta eivät läheskään yhtä kivikkoiset kuin aluksi nousemallamme puolella. Tämän ansiosta pystyimme kyllä varsin vauhdikkaasti tulemaan alaspäin. Aluskasvillisuuttakin oli jälkimmäisellä puoliskolla enemmän. En tiedä, onko maaperässä ja muissa kasvuolosuhteissa sitten niin suuret erot vuoren eri seinämillä.

Kuva 28. Saniaisia? Luulin tunnistaneeni jonkin kasvin, niin pakkohan siittä kuva oli ottaa

Kuva 29. Kasvillisuutta

Kuva 30. Kyllä tuonne sekaan ihmiset hyvin olisivat hukkuneet, jossei polkuja olisi

 Ymmärtämykseni mukaan kuvan 30 reunoilla näkyvät kasvit ovat bambua, että kyllä sitä täälläkin aivan Hokkaidolla kasvaa. Se on vain huomattavasti pienempää kuin esim. pääsaarella Honshulla.

Kuva 31. Tuolla huipulla sitä käytiin

Kuva 32. Huippu viinitilan suunnalta

Kuva 33. Kaikenlaisia lajikkeita siellä viljeltiin

Kuva 34. Huippu viinitilan suunnalta

Kuva 35. Viinitilan päärakennus ja myymälä

Mikäs onkaan sen mukavampaa kuin ensin patikoida vuorella ja sen jälkeen alas palatessa alkaa maistelemaan erilaisia viinejä ja siidereitä. Osa seurueemme jäsenistä osti joitakin juomia mukaan, mutta itse jätin tällä kertaa juomat ostamatta, vaikka hyviä juomia sinänsä olivatkin.

Viinitilan vierailun jälkeen lähdimme tien vartta pitkin kävelemään Koganeyu-onsenille. Olin huomannut viinitilalla ollessamme, että kamerani akku on lähes tyhjä. Juuri kun olimme onsenille saapumassa ja ajattelin ottaa kuvan tienviitasta niin kamerani hyytyi. Sen jälkeen piti turvautua puhelimen kameraan.

Kuva 36. Koganeyu-onsenin sisäänkäynti

Muita kuvia ei onsenista tullut otettua, mutta hieno kokemus oli kyllä. Käytännössä homma sujui sillei, että pukukoppiin vaatteet jättää. Sitten ensimmäisenä perusteelliselle pesulle. Sen jälkeen kun oltiin puhtaita, pystyi laskeutumaan kuumavesialtaaseen rentoutumaan. Altaiden lämpötilat olivat 38-42 asteen välillä kuumissa altaissa ja yksi pienehkö "kylmäallas" oli 16-asteinen. Eri allas tyyppejä oli normaali-, pore-, mineraali- ja ulkoallas. Lisäksi kylpylässä oli myös sauna. Se oli tasalämpöinen 80 asteen sauna. Aika mieto kokemus, kun löylyä ei heitetty, mutta kyllä se korvikkeesta käy suomalaiselle saunalle. Erityismaininta vielä ulkoaltaasta, joka oli erittäin mainio. Aivan kuin yhdistäisi kesäisen saunomisen parhaat puolet. Istut vyötäröä myöten altaassa. Tällöin olet vyötäröä myöten saunassa ja yläkroppa on terassilla vilvoittelemassa. Se oli mainiota.

Tunnin verran kylvettiin ja rentouduttiin onsenissa. Sen jälkeen palattiin bussilla Makomanaihin. Sieltä metrolla takaisin päärautatieasemalle. Tuutorini kanssa suuntasimme ensimmäisenä Au-operaattorin puhelinliikkeeseen. Siellä saimme hoidettua sopimusasiat kuntoon ja minulla on nyt Au-puhelinliittymä käytetyssä puhelimessani. Eipä tarvinnut enää sunnuntaina erikseen liittymää hankkimaan. Tämän jälkeen ravintolassa käytiin syömässä illallinen ja sen jälkeen liityimme muun matkaseurueemme joukkoon pystybaariin puimaan päivän tapahtumia. Kokonaisuutena oli pitkä ja erittäin tapahtumarikas päivä. Mukavaa oli. Haluan näitä ehdottomasti lisää.

Siinä olisi paketoituna viikontakainen lauantai, jos tässä pidennetyn viikonlopun aikana saisi kirjoiteltua menneestä viikosta muiltakin päiviltä. Pidennetty viikonloppu sen takia, kun maanantai on kansallinen vapaapäivä Health and Sports Day. Tällä kunnioitetaan vuoden -64 Tokion olympialaisten avajaisia ja sillä koitetaan kannustaa kansalaisia liikkumaan.

Kiirettä pitää

Ensimmäiseksi kuva meidän HUSTEP vaihtari porukasta, joka otettiin viime viikon torstaina (26.9). Tuossa vaiheessa iltaa osa oli ehtinyt jo lähteä pois kv-keskukselta, mutta suurin osa kuitenkin oli vielä paikalla.

Kuva 1. HUSTEP 2013

Perjantaina alkoivat HUSTEP vaihto-ohjelman englanninkieliset, mutta perjantaina olevat kurssit ovat lähinnä erilaisia japanilaiseen kulttuuriin liittyviä kursseja. Niin no, eipä tullut niitä valittua, joten luentojen osalta oli vapaapäivä. Tosin vietin päivän kuitenkin yliopistolla selvitellen kurssejani.

Kuva 2. Faculty of engineering

Perjantaina (27.9) illasta menin tapaamaan omaa opettajaani (academic supervisor). Hän oli kyllä ihan mielenkiintoinen tapaus, mutta englannin kielen taidoissa kyllä toivomiseen varaa olisi. Uskoisin silti, että kumpikin tuli jokseinkin ymmärretyksi. Professorini opettaa ja tekee tutkimusta ydintekniikan alalla.

Pienenä yllätyksenä tuli itselleni vastaan, etten ollut aiemmin suunnitellut suorittavani itsenäisiä opintoja täällä. Nooh, professorilla sen sijaan on jokin ydinteknologia tutkimus parhaillaan menossa ja hän on suunnitellut, että minä osallistuisin siihen tutkimukseen hydrauliikka laitteiston osalta. Kovasti koitin kysellä lisätietoja, mutta mitään konkreettista en saanut irti perjantai illalle. Persoonana hän on kyllä aivan mukava tapaus.

Kuva 3. Asuntolan keittiöpiste

Yllä olevan kuvan näköisiä keittöpisteitä löytyy 1.kerroksesta parikymmentä kappaletta. Samassa yhteydessä on myös ruokasali, jossa on parikymmentä kpl 4 hengen pöytiä.

Kuva 4. Ruokasali&Keittiö

Kuva 5. Näkymä ruokasalin ikkunasta takapihalle

Kuva 6. Mölkkyä The Sapporo Pesäpallo Society väen seurassa

Sunnuntaina (29.9) tarkoitus oli mennä pelaamaan pesäpalloa. Paikalle päästyämme ja tavattuamme yhdistyksen ihmiset totesimme, että meitä oli liian vähän pesäpallon pelaamiseen. Tästä syystä kaivettiin laukuista korvike tarvikkeet esille ja alettiin pelaamaan mölkkyä kolmella setillä. Joka heitto paikalla oli pari vs pari.

Kuva 7. Maisema välillä metroasemalta baseball-kentille

Kuva 8. Maisema jokivarresta

Torstai päivä (3.10) alkoi yliopistolla vaihto-opiskelijoille tarkoitetulla lukukauden virallisella avajaisseremonialla Clark Memorial Centerissä. Sinänsä tilaisuus tuntui erikoiselta, kun oletti pitkää ja muodollista japanilaista tilaisuutta. Niin se olikin yllättäen lyhyt noin puoli tuntia kesti kaiken kaikkiaan. Koostui vain parista virallisesti puheesta henkilökunnan ja vaihto-opiskelijoiden edustajien pitäminä. Sen lisäksi seremoniassa eri vaihto-ohjelmien edustajat luettelivat ohjelmaansa kuuluvien opiskelijoiden nimet ja opiskelivat nousivat istumapaikoiltaan ylös tervehtiäkseen läsnäolleita. Sinänsä varsin vakuuttava suoritus meidän ohjeman johtajalta, kun hän osasi kaikkien noin 65 läsnä olleen opiskelijan nimet ulkomuistista ja ääntämyskin oli kohdallaan.

Kuva 9. Opiskelija gourmet

Ihan sama ollaanko sitä Suomessa eli Japanissa niin ei tämä opiskelijoiden gourmet ruoka hirveän mairittelevaa ole. Tällä kertaa menussa oli nuudeleita, nakkeja, valkosta leipää "aamupalajuustolla" ja kinkulla, juomana omenamehua.

Kuva 10. Ravintola gourmet

Tuo eilinen ravintola gourmet oli kyllä mainiota! :) Tämänkään ruoan nimeä en osannut lukea menusta, mutta tuutorini selitti mitä siinä oli. Niin olihan tuo inkivääriporsas aivan hyvän makuista. Eikä kyllä hinnalla pilattua euroiksi muutettuna oli 5.90€ tuo annos.

Polkupyöränki olen täällä ehtinyt hommata. Sekin oli ihan mielenkiintoinen keissi, kun menin käytettyjen tavaroiden kauppaan niin paikallahan oli kaksi keski-ikäistä japanilaista miestä. Nooh, heistä kumpikaan ei tietenkään englantia puhunut niin sitten meikäläisen alhaisella japanin kielen taidolla koittaa sitten selvittää asiani. Nooh, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Pyörä maksettu ja kaks päivää sillä nyt ajettu. Ihan kelpo peli. Jarrut sekä kaikki 6 vaihdetta pelaavat. :)

Kuva 11. Pyöräni

Erityis huomiona pyörästäni mainittakoon tyylikäs pinkki lukkoni, joka piti olla 100JPY. Auttavasta japanin kielen tasosta huolimatta koitin tingata pyörän hinnasta pois vähäsen. Nooh, pyörän hinta ei tippunut, mutta sain "lahjaksi" lukon.

Alkuviikosta tiistai iltana tuutorini kanssa kiersin elektroniikkakauppoja ja selvittelimme minkälainen kännykkä ja liittymä yhdistelmä tulisi olemaan halvin. Päädyimme Au operaattorin liittymään ja käytettyyn puhelimeen. Eilen torstaina polkupyörän hommaamisen lisäksi illasta sitten kävimme Susukinossa hankkimassa minulle käytetyn puhelimen. Sunnuntaina olisi tarkoitus hommata itse liittymä sitten.