Perillä ja sekaisin kaikesta

Tervepä terve teille ketä tähän blogiin satutte eksymään!

Matkani kohti Sapporoa alkoi 23. päivä junamatkalla Ylivieskasta Helsinkiin. Lentoni piti lähteä Helsinki-Vantaalta Nagoyaan iltapäivällä klo 17.15 aikaan, mutta Finnairilla oli ongelmia poistaa jonkun pois jääneen matkustajan matkalaukku sekä catering-puolelta puuttui osa ruokatarvikkeista. Lopulta noin tunti myöhässä päästiin lähtemään. Onneksi myötätuuli oli matkassa ja perillä oltiin vain reilu 10 minuuttia myöhässä 24. päivän aamuna kahdeksan aikoihin. Joten reilu lentokoneen vaihtoaikani säilyi myös sellaisena.

Kuva 1. Helsinki-Nagoya -välin kone Airbus A330-300

Lentomatka Japaniin meni pikkasen torkkuessa ja tutustuessa viihdekeskuksen tarjontaan. Katselin muun muassa elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto sekä tv-sarjaa HIMYM.

Nagoyan lentokentällä sain itselleni ulkomaalaiskorttini (Residence card). Tämän jälkeen minun pitikin noutaa oma lentolaukkuni, että voisin tehdä sille uudestaan check-ingin vaihtaessani kansainväliseltä lennolta Japanin sisäiselle lennolle. Lentokentällä kaikki sujui aivan loistavasti ja ehdin sitten hengähtää vähän vajaan tunnin ennen jatkolennon lähtemistä. Minun lähtöporttini edusta oli aika tyhjä vielä, kun saavuin sinne.

Kuva 2.  Nagoyan kentän virallinen nimi on Chubu Centrair International Airport

En tiedä, olinko onnekas vai mistä johtui, mutta joka tapauksessa vältin maksut matkatavaroiden ylipainosta. Helsingistä lähtiessä minun reppuani ei punnittu ollenkaan eikä Nagoyassa myöskään. Ruumaan mennyt laukkuni oli noin 2 kg ylipainoinen. Nagoyan kentällä laitoin vielä lisäksi lentolaukkuuni talvikenkäni ja Helsingin lennolta mukaan nappaamani Marimekon viltin. Helsingissä siis painoraja kikkailun takia pidin check-ingin ajan talvikenkiä jalassa ja vasta turvatarkastuksien jälkeen kesäkengät takaisin jalkaan ja talvikengät reppuun... Edellä mainituista syistä johtuen Nagoyassa ylipainoa oli jo melkein 4 kg.

Sapporoon saapuessani taas vastassa oli paljon viittoja ja opasteita sekä japaniksi, että englanniksi. Näiden ansiosta löysin matkatavarani hyvin. Tullessani pois suljetulta alueelta oli minua vastassa Hokkaidon yliopiston opiskelija, joka auttoi minua kaikkien tärkeiden papereiden täyttämisessä sekä ylipäätään käänsi papereiden sisällöstä edes osan englanniksi. Ilman häntä en olisi mitenkään onnistunut selviytymään siittä suuresta määrästä asiakirjoja, jotka piti täällä kaikissa eri toimistoissa täyttää.

Saapumispäivänä emme muita virallisia asioita tehnyt kuin vastaanotin asuntoni ja kävin tuutorini kanssa syömässä keskustan ravintolassa suhteellisen länsimaalaisen oloista pihviä ja riisiä.

Keskiviikko meni todellakin monia eri papereita täytellessä niiden sisällön vaihdellessa pakollisesta Japanin valtion vakuutuksesta pankkitiliin... Päivän aikana yliopistolla käydessä tuli ensikontakti kunnolla japanilaiseen ruokaan. Ruoka oli raamenia ja jonkinlaisella misokeitolla höystettynä sekä jonkinlaisia sianliha siivuja.

Kuva 3. Ensikontaktini japanilaiseen ruokaan

Tänään torstaina meni suurin osa päivästä yliopistolla kansainvälisten asioiden toimistolla vaihto-ohjelmani HUSTEPin aloitus orientaatiossa. Alkuillasta vielä kokoonnuttiin uudestaan vapaamuotoisemmin ja tutustuttiin muihin vaihtareihin lisää.

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi juttua ensimmäiseksi julkaisuksi. Tarinoita lisää luvassa täältä kaukomailta säännöllisen epäsäännöllisesti sitä mukaan kuin jaksan ja ehdin kirjoitella erilaisista sattumuksistani. Niitä varmasti tulee olemaan roppakaupalla, kun vain vähän osaan puhua japania, tekstejä en ymmärrä eikä kuultua kieltä ymmärrä myöskään.